Sirkustutkailijaksi itseään kutsuva Markku Aulanko on ehtinyt mukaan moneen sirkukseen liittyvään projektiin. Hän on opettanut sirkusta ja sirkushistoriaa, ollut mukana näyttelyiden pystyttämisessä ja kirjoittanut sirkusaiheisia tietokirjoja. Viimeisimpänä Markun on pitänyt kiireisenä impressaario Tom Hertellin elämäkerran saaminen valmiiksi.
Pian onkin käsillä hetki, jolloin yhdessä Joni Hertellin ja René Hertellin kanssa kirjoitettu Setä Tomin tarinaa… ja tarinoita taiteilija–agentti Tom Hertellistä saapuu painosta kovakantisena neliväriopuksena. Teoksen on taittanut sirkushistoriaa tunteva graafinen suunnittelija Kari Nieminen. Teos runsaine, hyvin valittuine kuvineen luo kuudella vuosikymmenellä artisteja välittäneen ohjelmatoimistoyrittäjän toiminnan kautta kiehtovia tuokiokuvia lähimenneisyyteen. Samalla se tarjoaa kuin vaivihkaan tietoa siitä, miten viihdetaiteen kansainvälinen maailma toimii. Haastattelin Markkua sähköpostilla uutuusteoksen tiimoilta.
Kenestä uusin kirjasi kertoo?
Thomas “Tom” Hertell (1925–2011) oli kansainvälinen taiteilija–agentti, joka välitti muusikoita ja sirkus- ja varieteetaiteilijoita kaikkiin Pohjoismaihin. Hän perusti ohjelmatoimiston 1950-luvun alussa yhdessä Leo Vuoriston ja Paavo Päiviön kanssa. Sen asiakkaina olivat pohjoismaiset huvipuistot ja ravintolat. Sitten Vuoristo keskittyi ravintolatoimintaan ja Päiviö Punaisen Myllyn toimintaan ja Tom Hertell perusti oman ohjelmatoimiston The Finnish Booking Office Tom Hertellin.
Alussa Tom Hertell toi Suomeen ja välitti eteenpäin nimenomaan muusikoita. Esimerkiksi Linnanmäelle tarvittiin soittajia paitsi isoa orkesteria Peacockiin niin myös tanssipaikka Rondoon, missä soittivat pienemmät yhtyeet. Myös esiintyviä taiteilijoita tarvittiin. Hertellin kertoman mukaan Helsingissä oli parhaimmillaan seitsemässä ravintolassa varietee-ohjelmaa. Tom Hertellin palkkalistoilla oli yhtäaikaa enimmillään kymmeniä yhtyeitä isoista orkestereista yksittäisiin taiteilijoihin, eli palkan tai palkkion saajia parisensataa. Kun muusikoiden tarve väheni niin Tom Hertell jatkoi kuitenkin sirkustaiteilijoiden maahantuomista ja välittämistä.
Mihin Tom Hertellin ammattitaito perustui? Entä millainen suhde hänellä oli sirkusalaan?
Tom Hertell oli ensimmäinen, joka Suomessa aloitti taiteilijoiden välityksen, myös kansainvälisesti. Voi sanoa, että hänen toimintansa avainsanoja olivat vaatimattomuus, ystävällisyys, luotettavuus ja kokemuksen myötä syntynyt rautainen ammattitaito. Hän oli myös uuttera ja hyvin kiinnostunut taiteilijoista.
Kun Sirkus Sariola aloitti toimintansa vuonna 1949, oli Tom Hertell ensimmäisenä vuonna sen juontajana ja plakatöörinä. Pari seuraavaa vuotta Hertell kiersi norjalaisen Cirkus Bernyn mukana.
Perustettuaan ohjelmatoimiston hän matkusti tarinan mukaan kymmenen kuukautta vuodessa. Hän kiersi katsomassa ohjelmia Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Hollannissa ja keräsi samalla omaa taiteilijakortistoaan.
Sirkus Finlandian taustavoimana Tom toimi sirkuksen perustamisesta vuodesta 1976 lähtien. Telttamiehet palkattiin Hertellin toimiston kautta. Hän hankki taiteilijoita ja matkusti yhdessä Jernströmien kanssa hakemassa taiteilijoita maailmalta, esimerkiksi Kiinasta.
Tom toi Suomeen taikureita, akrobaatteja, jonglöörejä ja tanssijoita. Sirkusartisteja hän toi Linnanmäelle ja lisäksi ravintoloihin, kuten Kaivohuoneelle, Kalastajatorpalle, Cabaret Fenniaan ja Adloniin. Suomalaisia taiteilijoita hän taas välitti esimerkiksi Tukholman Gröna Lundiin, Göteborgin Lisebergiin ja Kööpenhaminan Tivoliin. Vuonna 1999 hän vei suomalaisryhmän Japaniin. Ryhmässä esiintyivät mm. Liina Aunola ja Carl Jernström Jr.
Mitä Tom Hertellin tarinalla on annettavana tämän ajan taiteilijoille?
Kirja on ennen kaikkea ajan kuvaus. Jotta tulevaisuutta voi suunnitella, on mielestäni ymmärrettävä nykypäivää ja tunnettava historiaa. Tapahtumat on osattava yhdistää ajalliseen ja yhteiskunnalliseen yhteyteen. Sen tähden toivonkin, että kirjaa lukevat sirkusalan opiskelijat eri oppilaitoksissa, ja varsinkin heidän opettajansa.
Kun katselen omaa sirkuskirjastoani, niin siellä on kirjoja sirkustempuista, eri alan sirkustaiteilijoista, sirkuksista ja sirkusten johtajista ja maakohtaisia yleisteoksia alan historiasta. Yhtään taiteilija–agenttitarinaa sieltä ei löydy. Tämä teos osaltaan paikkaa tuota aukkoa.
Millaisia aineistoja Tom Hertell jätti jälkeensä? Miten ne syntyivät?
Taiteilijat teettivät itsestään hyviä mustavalkoisia mainoskuvia. Se tarkoitti usean, jopa usean kymmenen kuvan ottamisen ja saksien ja liiman käyttöä kotioloissa. Lopullisesta kuvasta teetettiin sitten hyviä kopioita, joita lähetettiin agenteille. Jokainen taiteilija oli useamman agentin listoilla. Mitään sähköisiä tiedonvälityskanavia ei silloin ollut.
Tom Hertell säilytti saamansa ja alati lisääntyvän materiaalin taiteilijakohtaisissa riippukansioissa puisissa arkistokaapeissa. Jokaisesta taiteilijasta Tom teki kortistoonsa oman hakukorttinsa. Ne oli jaoteltu niin, että yhdessä välissä olivat orkesterit, toisessa tanssijat, kolmannessa akrobaatit jne. Kortti sisälsi kyseisen taiteilijan yhteystiedot ja tiedon, missä arkistokaapissa kyseisen taiteilijan riippukansio sijaitsi. Riippukansioon oli arkistoitu kirjeenvaihto, julisteet ja taiteilijan lähettämä mainosmateriaali.
Sitten mustavalkovalokuvien tilalle tulivat värikuvat, VHS-nauhat ja DVD-levyt. Värikuvista hävisivät ajan kuluessa värit ja VHS-nauhojen sisältö muuttui mustaksi. Sirkustaiteilijoiden osalta valokuvia ja VHS-nauhoja on digitoituna Sirkuksen tiedotuskeskuksessa. Sitten tuli internet, joka mullisti tiedonvälityksen.
Ohessa esimerkkinä vanhanaikaisesta hyvästä taiteilijakuvasta Kari ja Oili Salmen kuva.
Miten ja mistä Setä Tomin tarinaa -kirjan voi hankkia?
Kirjan voi tilata ottamalla yhteyttä tekijöihin, Markku Aulankoon
(), Joni Hertelliin tai René Hertelliin (). Kirjat lähetetään Renén toimistosta Mäntytieltä Helsingin Meilahdesta. Myyntihinta tullee olemaan noin 35–40 euroa. Kirja on kovakantinen, kooltaan A4 ja sivuja noin 150.
Mihin projektiin aiot Markku seuraavaksi tarttua?
Suomen Kultuurirahastolta saamani Eminentia-apurahan turvin aion inventoida ja luetteloida omat Karjaalla ja Tampereella olevat kokoelmani, analysoida niiden sisältöä ja tehdä siitä seuraavan tietokirjan.
Myös tämä Hertell-kirja ja sen syntyhistoria olisi kiva esitellä jossain tilaisuudessa, sitten kun tilaisuuksia taas pystytään järjestämään.